Yritys

Jokamuovi Oy

Ootko sä istunut tuon saman läppärin ääressä koko 30 vuotta!?

Tämän kuolemattoman lauseen päästi suustaan eräs alakoululainen, joka oli ryhmän mukana tutustumassa yritykseemme viime vuonna. Kysymys oli tarkoitettu äidilleni, Tuulikki Hirvikoskelle, joka on ollut Jokamuovin palveluksessa vuodesta 1979. Hän jäi juuri tämän vuoden tammikuussa eläkkeelle ja hymyili kysyjälle sanoen että ei, ei hän ole istunut koko aikaa tässä. Silloin kun hän aloitti, oli postissa yksi lennätin, jonka kautta sanomat lähetettiin ja asiat kirjoitettiin paperille, koska koneita ei ollut. Hän jatkoi että myöhemmin meillekin tuli telex ja edelleen telefax, mutta siinä vaiheessa kysyjän mielenkiinto oli jo kiinnittynyt johonkin toiseen asiaan.

Yrityksellämme on siis ikää tällä hetkellä 56 vuotta ja kun vaarini Esko Sulkakoski yhdessä yhtiökumppaninsa Matti Jokelan kanssa vuonna 1960 perusti Tmi Joka-muovin, eivät he varmaankaan osanneet arvata tai ennustaa että vuonna 2016 maailma näyttää tältä ja että heidän perustamassaan yrityksessä tulee vuosien aikana olemaan töissä yli 80 henkeä; pariskuntia, perheitä, äitiä ja tyttäriä, isiä ja poikia. Jos miettii että jokaisella henkilöllä olisi keskimääriin neljän hengen perhe, kasvattaa se vaikutusluvun jo yli 300:n. 

Olen jakanut tämän tarinan kolmeen osaan; ensimmäiset 20 vuotta mentiin Eskon ja Matin komennossa ja pienestä kaverit yrityksensä aloittivat, puolisoidensa avustamana tietenkin. Miehillä oli jo valmiiksi kokemusta valmistavassa teollisuudessa työskentelystä, koska molemmat olivat olleet aikaisemmin muovitehtaassa töissä ja Esko myös kutomossa kirjanpitäjänä. Työnjako olikin oikeastaan sillä valmis, eli Esko hoiti hallinnon ja Matti enemmän teknisen alan miehenä tuotannon, sekä laitteiden suunnittelun. Molemmilla pariskunnilla oli talot, joista toisen autotallissa sekoiteltiin muovit ja toisessa paistettiin käsineet valmiiksi. Kotityöntekijät olivat isossa roolissa ommellen käsineiden vuoria ja ollen siten hyvä esimerkki sen aikaisesti etätyöstä. Aluksi tuotteita myytiin lähialueille, maatalouteen ja rakennuksille, mutta pian alkoivat myös ulkomaat kiinnostaa ja kun 70 luvulla saatiin uusi tuotantokone Neero Tupelin rakentamana, päästiin valloittamaan suurta Neuvostoliittoa, sekä Ruotsia ja Amerikkaa. 70 -luvulle oli ominaista se, että tehtiin silloisen Neuvostoliiton kanssa ns. bilateraali, eli vaihtokauppaa ja tässä yksi tositarina ensimmäiseltä myyntimatkalta Eskon kertomana;
" Olimme lähteneet Fexima Oy:n järjestämälle reissulle Neuvostoliittoon ja meitä oli siellä useita materiaalien ja tavaroiden tarjoajia paikalla. Osa sai kauppaa ja osalle siitä tuli opintomatka, mutta meille kävi niin, että saimme tilauksen kalastajille tarkoitetusta jatkovartisesta käsineestä. Määrä oli 300 000 paria! Mietin tätä asiaa ääneen taksissa mennessämme hotellille ja samassa autossa sattui istumaan silloinen Finlaysonin edustaja, joka totesi että he voisivat toimittaa jatkovarsimateriaalin tähän tilaukseen. Laskettiin siinä sitten äkkiseltään, että määrä olisi kilometreissä mitattuna yli 40 km sadeasukangasta ja Jokamuoville ainakin kolmen vuoden työrupeama"

Tuo tilaus olisi tänäkin päivänä hyvin merkittävä, koska vuosittainen kokonaisvalmistuskapasiteetti on n. 350 000 - 400 000 paria yhteensä käsineitä ja luistonestomattoa.

Vuonna 1974, yritys muutettiin Oy:ksi ja osakkeenomistajiksi tulivat perustajapariskuntien lisäksi myös heidän lapsiaan ja muita sukulaisia molempien puolelta. 70 -luvun lopulla Matti alkoi valitettavasti sairastella ja joutui pian luopumaan yrityksen toiminnassa mukana olemisesta. Onneksi Eskon ja Railin nuorempi poika, Pekka, oli jo ehtinyt työelämään, kirjapainoalalle ja päätti tulla isänsä avuksi firmaa pyörittämään. Pekan silloinen vaimo Tuulikki tuli myös apuun ja opetteli Ruotsissa vietettyjen työvuosien jälkeen aivan uuden ammatin itselleen. Vuosi sen jälkeen kun minä synnyin, eli vuonna 1982, luopui Matti, vaimonsa ja sukulaistensa kanssa kokonaan Jokamuovi Oy:n osakkeista ja yritys siirtyi näin Sulkakosken suvun hallintaan.

... jatkuu...